05.3.2011
"Gaddafitkin kaatuvat – muutos on mahdollinen"

"Lasse on helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, joka kantoi Kokoomuksen lippua Helsinki Pridessä.”
This e-mail address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen

Viime viikolla minulta pyydettiin kirjoitusta näille sivuille. Pyyntö oli tervetullut, mutta vaati yllättäen hieman miettimistä. Tapaan usein kaltaisiani nuoria aikuisia, joille ihmisten välinen tasa-arvo, homous tai muu yksilöllisyys ei ole enää uutinen. Vaalien alla poliittinen keskustelu piristyy ja menneisyyden tuulahduksen pulpahtavat pintaan uutisina. On hämmästyttävää, että edelleen 2010-luvulla Suomessa elää poliittisia virtauksia, jotka vastustavat moniarvoisuutta ja joille naapurin makuuhuone on julkista tilaa.

Jätin teeman pariksi päiväksi hautumaan, kunnes minut pysäytti Hesarin juttu seksuaalisen suuntautumisensa takia vainon kohteeksi vielä tänäkin päivänä joutuvista. Homous on edelleen rikos yli 70 maassa ja kuolemaan siitä tuomitaan kuudessa Lähi-idän ja Afrikan maassa. Tabu näissä maanosissa se on lähes poikkeuksetta. Osin tästä johtuen kolminumeroinen luku homoutensa takia vainon kohteeksi joutuneita jätti turvapaikkahakemuksen Suomeen viime vuonna. Laittoi miettimään.

Diktatuuri, totalitäärinen valta ja suvaitsemattomuus ovat joidenkin kansakuntien henkinen tila, mutta vaikuttavat usein myös länsimaihin muuttaneiden seksuaalivähemmistöjen elämää, vaikka ympäröivä yhteiskunta olisi demokraattinen. Pakistanilais-intialainen tuttavani ei voi edelleenkään kulkea kadulla avoimesti samaa sukupuolta olevan kumppaninsa kanssa, koska muut suvun jäsenet voisivat nähdä heidät. Suvun viha ja kunnian loukkaaminen ovat hengenvaarallinen riski, jopa länsimaassa.

On vaarallista tuudittautua ajatukseen, että tasa-arvo on jo saavutettu, sillä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus edellyttävät jatkuvaa edistämistä. Usein tieto lisää tuskaa, kuten myös omalla kohdallani. Tiedostavan tuska ei kuitenkaan ole vain pahasta. Usein juuri epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden tunne on ajuri sille, että olemme valmiita toimimaan.

Kehittyvissä maissa ja diktatuureissa tilanne vaatii usein vuosikymmenten työn parantuakseen. Työ tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden eteen on kuitenkin tärkeää, vaikkeivät sen vaikutukset näkyisikään heti. Kun diktatuurin pato voi murtua ja muutos alkaa juuri silloin, kuin sitä vähiten odotamme. Kuten vaikkapa Pohjois-Afrikassa näemme.

Olemme puhuneet jo pitkään sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Teemoja ovat olleet esimerkiksi naisten kohtaamat työelämän lasikatot, työelämän miehisyys sekä vanhemmuuden ja lastenhoidon epätasainen jakautuminen. Työelämässä kynnykset syntyvät ennakkoluuloista, joita myös seksuaalivähemmistöön kuuluvat ihmiset kohtaavat. Pienellä maalla, kuten Suomi, ei ole varaa tuhlata yhtään osaajaa tai lahjakkuutta ennakkoluulojen taakse.

Tabuja ja tiedostamattomuutta siis löytyy myös Suomesta. Näiden rikkomisessa avoimella tiedonvälityksellä sekä rakentavalla ja ratkaisukeskeisellä keskustelulla on tärkeä rooli. Voisimme vihdoin nousta menneisyyden poteroista, joissa kaksi ulkopuolista osapuolta keskustelee kolmannesta. Todellista kuvaa homojen tarpeista ja toiveista vaikkapa työelämässä tai vanhuuden koittaessa tuskin saa seuraamalla A-studion debatteja.

Yhdenvertaisuuden ja homojen aseman edistäminen vaatii myös päättäväistä työtä ja todellisia tekoja. Siksi yleinen avioliittolaki, eli sukupuolineutraali avioliittolaki, on säädettävä. Tätä kautta otamme jälleen tärkeän askeleen kohti tasa-arvoista yhteiskuntaa ja kaikkien yhdenvertaisuutta lain edessä.

Näillä ajatuksilla kohti kevättä ja vaaleja. Muista äänestää!
Lasse Männistö